Tulin katsomaan että olinkohan laittanut kaikki blogistani kohdalleen ja samalla huomasin saaneeni jo ensimmäisen kommentin.

Kiitos sinulle joka annoit positiivista palautetta, tuli tunne että jo sen vuoksi jaksaa innostua tästä asiasta ja kaivaa olemattomia kynäilijän taitoja esiin.

Joulu on lähestymässä, iloinen lasten juhla ei ainakaan minulle ole sitä.. päinvastoin se muistuttaa että isäni kuoli vuonna 1982 joulun aikoihin ja nyt sitten veljeni kuoli tämän vuoden alussa.

Itselleni tulee vain mieleen ketä on poissa ja kuka lähtee seuraavaksi. Joku voisi tässä kohtaa sanoa viisasti että kuolema on osa elämää mutta itse kun en ole oppinut luovuttamaan asioista on menetykset kohdallani aina vaikeita käsitellä.